Johannes Hinterberger
Intohimon asia
Saksan kielen kouluttajana sekä saksa vieraana kielenä- ja saksa toisena kielenä -opettajana (DaF/DaZ) toimiminen on yksi suurimmista intohimoistani.
Opetan oppijoita kaikkialta maailmasta. Minua kiehtovat ennen kaikkea väärinkäsitykset, joita viestinnässä voi syntyä. Arvelisinkin, että juuri se lienee yksi syistä, miksi erityisesti saksan kielen kielioppi ja mahdollisuudet ilmaista itseään vivahteikkaasti vievät minut mukanaan.
Osallistujani huomaavat nopeasti, että tarkastelen saksan kieliopin rakenteita tavalla, joka ei aina vastaa perinteisiä oppimateriaaleja.
Minulle esimerkiksi kysymys, johon voi vastata kyllä tai ei, ei koskaan ala paikalta 1, vaan aina toiselta paikalta. Paikka 1 yksinkertaisesti puuttuu; sitä esiintyy vain kysymyksissä, joihin ei voi vastata kyllä tai ei. Koska hallitsen myös yhden jos toisenkin ohjelmointikielen, näen rakenteet usein "meta-metakielellisesti". Joidenkin kollegoiden harmiksi. *sorry.
Mutta miten kaikki alkoi?
Noin 13,768 miljardia vuotta sitten, vähän enemmän tai vähemmän, tiede kiistelee siitä kovin mielellään (enkä totisesti aio sekaantua siihen!), maailmankaikkeuden sanotaan syntyneen, tai Jumalan luoneen sen. Siitä lähtien on joka tapauksessa tapahtunut aika paljon.
Joka tapauksessa vanhempani tapasivat eräänä päivänä toisensa. Ensin syntyivät kaksi sisarustani. Jonkin ajan päästä minä. Vauvana kiljuin varmasti paljon. Vietin onnellisen lapsuuden niin sanotussa kauppalassa, joka – minun siellä kasvaessani – julistettiin kaupungiksi. Siellä kävin peruskoulun (niin sanotun kansakoulun ja musiikkipainotteisen yläkoulun) sekä kauppakoulun. Heti oli selvää, että halusin ehdottomasti sihteeriksi, sillä vaihtoehto, sähköasentaja, jota olin kauppakoulun aikana kokeillut kesätyönä, ei yksinkertaisesti innostanut minua. Mutta kuten kohtalo tahtoi, kaikki meni toisin.
Kun aloitin ensimmäisessä työpaikassani, olin onneni kukkuloilla. Siellä maksettiin aivan yksinkertaisista tehtävistä täysin ylimitoitettua palkkaa. Työskentelin tuolloin nimikkeellä "Assistance of the Assistance of the Area Manager West" "Keltaisille sivuille" Salzburgissa. Tilanne parani entisestään, kun "Assistance of the Area Manager West" irtisanoutui ja sain hänen paikkansa. Muutaman vuoden päästä työ alkoi tuntua liian tylsältä. Ymmärsin hyvin, miksi "Assistance of the Area Manager West" oli lähtenyt.
Muutoksen kaipuu
Kaipasin muutosta. Villin työpaikasta toiseen hyppimisen ja todella äärimmäisen vaiheen jälkeen (kyllä, tiedän usein, mistä te puhutte) työskentelin postimyyntiyrityksessä. Ensin puhelinpalvelukeskuksessa ja sitten markkinoinnissa. Olin voittanut yrityksen sisäisen kilpailun, jossa haettiin luovaa ideaa, ja sain siksi tarjouksen siirtyä.
Tartuin tilaisuuteen mielelläni. Siellä löysin intohimoni teknisiin rakenteisiin ja niin sanottuun listbrokingiin, jota kansan suussa kutsutaan myös osoitteiden myymiseksi, vaikka se ei aivan pidäkään paikkaansa. Yrityksessä opin SAS:n (Statistic Analyzing System) ja sen myötä SQL:n, ja vapaa-ajallani halusin tietää kaiken HTML:stä. Muutaman vuoden päästä ryhdyin yrittäjäksi multimediatoimiston kanssa. Siinä oikea viestintä oli ratkaisevaa: markkinointiviestintä.
Multimediatoimiston lisäksi, joka järjesti suunnilleen kaiken verkkosivuista ja perinteisestä mainonnasta aina tapahtumiin asti, olin tuolloin avannut myös pienen kohtaamispaikan, joka täytti aukon, jota silloinen asuinpaikkakuntani Kärntenissä todella tarvitsi (kopiopalvelu + internetpäätteet).
Yhdellä silloisista internetprojekteistani (katso kuva, lyhyessä ajassa sillä oli n. 1350 jäsentä) oli juuri ennen romahdusta jopa lähes 80 000 käyttäjää, ja tämä aikana, jolloin tuskin kenelläkään oli omaa internetyhteyttä tai jolloin mitään Facebookin kaltaista edes oli olemassa. Siksi olin tuolloin myös päättänyt avata toisen kohtaamispaikan toiselle paikkakunnalle.
Kun ihmiskauppias sotkee kuviot...
Valitettavasti olin tuolloin valinnut paikkakunnan, jonka vuokranantaja osoittautui ihmiskauppiaaksi ja (sittemmin tuomituksi) murhaajaksi. Sinä aikana menetin kaiken, mitä (maallista) omaisuutta ylipäätään voi menettää. Toimiston, kohtaamispaikat, liiketoiminnan.
Pahinta oli, että ihmiskauppias vainosi minua ristiin rastiin halki Itävallan, koska tiesin, mitä oli tapahtunut. Olin siis pakosalla, ja nykyään ymmärrän hyvin, miltä tuntuu monista saksanoppijoista, joita vainotaan ja on vainottu kotimaissaan hyökkääjien toimesta.
Kahteen vuoteen en pystynyt juuri liikauttamaan eväänikään tai liikkumaan julkisesti. Pelko vainoa kohtaan oli liian suuri.
Poliisi oli aluksi toimeton, mutta noiden kahden vuoden lopussa (2010) eräs rikoskomisario otti minuun yhteyttä kuulustelua varten. En pystynyt luottamaan häneen. Vain äärimmäisin turvatoimin olin valmis tapaamaan hänet.
Onneksi sain keskustelun jälkeen mahdollisuuden taistella ahdistustilojani vastaan. Askel askeleelta aloin suunnata elämääni uudelleen, tai oikeastaan kokonaan uuteen suuntaan. Diagnoosi kuului tuolloin: bore-out-oireyhtymä. Tila, joka on vielä nykyäänkin minulle hyvin vaarallinen: pelko kuolla tylsyyteen. Mikä tahansa rutiini voisi olla minulle kohtalokas.
Merkityksettömyyden tunne?
Taisteluni merkityksettömyyttä vastaan oli nyt ilmeisesti alkanut. Alussa pohdin paljon olemassaolon mieltä ja mielettömyyttä, mutta myös poissaolon.
Rekisteröidyin virallisimmista virallisimmin vapaaksi taiteilijaksi, joka tarkastelee olemassaolon mieltä ja mielettömyyttä. Kirjoittauduin iltalukioon saadakseni muuta ajateltavaa.
Valitettavasti törmäsin siellä rakenteisiin, jotka käyttäytyivät kuin moderneja medioita, kuten internetiä, ei olisi olemassakaan. Kysymykset, erityisesti tarkentavat kysymykset tehtävänannoista ja ohjeista, eivät olleet toivottuja. Nykyisestä näkökulmasta opin siellä, millainen en opettajana missään nimessä halua olla.
Iltalukio oli suunniteltu kestämään 8 lukukautta. Kahden ensimmäisen lukukauden aikana olin suorittanut puolet kaikista moduuleista. Kun minua pyydettiin ottamaan vähän rauhallisemmin, se kävi minulle liian tylsäksi, joten suoritin kolmessa viikossa ne lisäkokeet, joita tarvittiin Multi-Media-Art-opintoihin, jotka olin ehdottomasti päättänyt aloittaa. Sitäkään en kestänyt:
Siellä ei ollut kyse taiteesta, eikä myöskään multimediasta. Siellä oli kyse mainonnasta (toimiston olin kuitenkin jo jättänyt taakseni, minua ei enää huvittanut valehdella tuotteita ihmisten silmille) ja akateemisen tutkinnon suorittaneista työmehiläisistä, joiden on elokuva-, mainos- ja markkinointialan apureina toteutettava käskyjä ja joiden luovuus riippuu esimiehen oikuista, ei kuitenkaan toimeksiantajista. Periaatteessa se on varmasti jännittävä ala, mutta minua varten se ei ollut (enää). Niinpä kaipasin taas maisemanvaihdosta.
Uusi tapetti
Kun olin hyvästellyt University Of Applied Sciencesin, törmäsin Salzburgin Bildungsförderungsinstitutin (BFI) ilmoitukseen, jossa mainostettiin diplomikoulutusta.
Aluksi en edes huomannut, että kyse oli diplomikoulutuksesta, silmiini osui vain opettajan nimi. Hän oli ollut saksan opettajani silloin, kun suoritin lisäkokeita. Kiinnostuin tarjouksesta tarkemmin ja huomasin, että kyse oli saksasta vieraana kielenä ja saksasta toisena kielenä.
Kun luin diplomikoulutuksen ohjelman tarkemmin läpi, löysin yhä enemmän aihepiirejä, jotka kiehtoivat minua. Ilmoittauduttuani pystyin yhdistämään ja tuomaan mukaan kaiken siihenastisen oppimani ja kokemani.
Spoileri: "und Team" tarkoittaa nykyään myös minua. ☺️
Saksan kursseja televisiossa, YouTubessa, Facebookissa ja muualla...
Diplomikoulutuksen päätyttyä avautui kiinnostavia, uusia mahdollisuuksia.
Gerhard ja minä suunnittelimme osallistujille B1-kurssin (tuotantokaudet: B1.1 ja B1.2), joka lähetettiin televisiossa, ja lisäksi perustin YouTube- sekä Facebook-kanavan. Joka viikko on useita mahdollisuuksia osallistua maksutta julkisille oppitunneille, jotka rahoitetaan omasta pussista.
Jotkut käyttäjät ovat kanavajäseniä YouTubessa ja auttavat siten minua maksamaan internetin kulut. Viikoittain korjataan satoja tekstejä ja tuetaan ihmisiä kaikkialta maailmasta heidän oppimisessaan. Nykyään on myös mahdollista osallistua yksityistunneille (maksullinen).
Olipa kyse mediasuunnittelusta tai opetuksesta, näkemystäni halutaan nykyään tarkastella myös tieteellisessä kontekstissa:
Lisäksi minulle myönnettiin multimediaalisesta taideprojektista "Sanaton maahanmuuton vuoksi" -palkinto, jonka jakoivat Salzburgin kaupunki ja pedagoginen korkeakoulu (PH Stefan Zweig):
Avaa Lisa Goldin alkuperäinen artikkeli
Täällä voit katsoa palkitun elokuvan:
Sanattomuuden teemaan paneutuminen oli näyttänyt minulle, kuinka paljon kaikki tämä oli koskettanut myös minua itseäni. Se oli minulle henkilökohtaisesti uskomattoman tärkeä projekti, joka sai sitä kautta suurta arvostusta.
Kiitollisuus
Kaikki tämä – ja paljon muuta – täyttää minut kiitollisuudella, ilolla ja autuudella. Siitä haluaisin mielelläni antaa jotain takaisin. Aika ajoin haluan vielä laajentaa tätä "minusta"-tekstiä. Siksi olen myös hyvin utelias näkemään, mitä kaikkea osallistujia ja minua tulevaisuudessa tällä alustalla odottaa.
Tällä erää toivotan sinulle paljon iloa oppimiseen, harjoitteluun ja mukana oloon!
Lämpimin terveisin ja kaikkea hyvää,
Johannes - "JoPhi" - Hinterberger
Diplomoitu saksa vieraana ja toisena kielenä -kouluttaja & -opettaja (DaF/DaZ)
Erikoisalat:
- E-opettaminen,
- E-oppiminen,
- Verkko-opetus (yksilö, ryhmä, massa)
PS: Yksityiselämä
Kyllä, sellainen minulla on. Joka osallistuu opetukseeni, saa kuulla siitä myös jotain. Kaiken julkaiseminen noin vain yhdelle sivulle ei minusta ole erityisen hienoa, sillä rakastan henkilökohtaista kontaktia.